ruokahaaste

Kesäkuun ruokahaaste - Täytetty leipä

sunnuntai, toukokuuta 31, 2015

KESÄKUUN RUOKAHAASTEEN RESEPTIT JA ÄÄNESTYSOHJEET LÖYTYVÄT TÄSTÄ!

 Nyt kävi niin, että Mama Gastro voitti ruokabloggaajien toukokuun ruokahaasteen. Vaikka osallistujien- ja äänestäjien määrä ei ollut päätähuimaava, voitto tuntuu aina voitolta! Ykkössija tuli raikkaalla ja kesäisellä mango-pistaasikananrulla mangochutneynreseptillä.  Lämpimästi kiitän kaikkia äänestäjiä ja blogin lukijoita!

Kesäkuu voi olla monelle kiireinen kuukausi. Lapset ovat kotona, kesälomat lähestyvät ja keittiössä on toivottavasti sen verran lämmintä, ettei pitkien aterioiden valmistaminen houkuta. Joten kesäkuun ruokahaasteen aihe on erittäin yksinkertainen ja monipuolinen. Koska perinteinen voileipä kuulostaa tylsältä, aiheena on täytetty leipä! Sinä päätät onko se nopeasti koululaiselle evääksi valmistettu kolmioleipä, täytetty mausteinen pitaleipä vai grillissä tiristetty mehevä hampurilainen. Tyyli on vapaa! Uskon, että katuruokatrendi aiheesta bloggaajilta löytyy vaikka miten erikoisia ja maukkaita ideoita, joten kaikki vaan mukaan haasteeseen!

RUOKAHAASTEKILPAILUN SÄÄNNÖT
Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt, blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla/blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole itse keksitty, on kohteliasta mainita ohjeen alkuperä ja lähde.
Haasteeseen ilmoittautuminen tapahtuu 1.6-21.6.2015 välisenä aikana. Huomioi, että myös haastepostauksen tulee olla julkaistu tuolla jaksolla. Haastepostauksen osoite (URL) ilmoitetaan kommenttina tähän postaukseen.
Haasteeseen osallistuessaan bloggaaja antaa luvan myös lähetetyn linkin takaa löytyvien kuvien käyttöön ja niiden koon muuttamiseen haasteruokien yhteenvedossa.

Haasteeseen määräajassa ilmoitettujen reseptien ja blogien yhteenveto julkaistaan 22.6.2015, jolloin alkaa myös äänestys. Kisan järjestäjänä jäävään itseni siten etten osallistu kilpailuun enkä äänestykseen.  Äänestysaika on 22 – 28.6.2015 (klo 23.59 asti). Voittaja julkistetaan 29.6.2015 ja hän järjestää heinäkuun 2015 haastekisan. Voittajan tulee julkaista uusi haaste 3.7.2015 mennessä blogissansa. Jos haastetta ei tuohon päivään mennessä kuulu, niin kilpailussa toiseksi tullut saa kunnian ja vastuun haasteen järjestämisestä.
Jo vuodesta 2007 asti järjestetyn ruokahaasteen aiemmat haasteet ja voittajat löytyvät täältä.

TERVETULOA KAIKKI MUKAAN HAASTEESEEN JA ONNEA KISAAN!
helppo arki

Nopea parsa-ricottalasagne

lauantaina, toukokuuta 30, 2015
Lyhyen ajan sisällä blogiini on eksynyt jo pari parsareseptiä. Lisäksi olen tänä keväänä tehnyt muutamia, jotka eivät ole päässeet blogiini asti. Luulen kuitenkin, että ainakin meidän perheessä tämän vuoden parsaherkut alkavat olla tässä. Toki pari kotimaista nippua pitää vielä kokeilla. Tällä kertaa valmistin nieriään lisukkeeksi nopean parsa-ricottalasagnen, joka sai makua ja raikkautta sitruunasta ja tuoreesta mintusta. Idean sain kun törmäsin kaupassa tuoreisiin lasagnelevyihin, joita ei mielestäni usein näe. Annoksia voi kasata suoraan lautasille ja mitä parasta, koko valmistaminen hoituu vartissa.

Nopea parsa-ricottalasagne (2:lle)
1 parsanippu kuorittuna
1 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulikynttä ohuina viipaleina
2 rkl valkoviiniä
200 g ricotta juustoa
1 dl kuohukermaa
iso kourallinen mintunlehtiä ohuina suikaleina
n. 25 g raastettua parmesaania
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
4-6 lasagnelevyä
suolaa ja pippuria

  • Keitä kuoritut parsat suolalla, sokerilla ja voilla maustetussa vedessä noin 3 minuuttia. Jäähdytä parsat jääkylmässä vedessä ja leikkaa n. 3 cm paloiksi.
  • Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja paista valkosipuleita muutama sekunti. Lisää pannulle valkoviini, ricotta, kerma, parmesaani, sitruunamehu ja -kuori ja mintun suikaleet. Sekoita, lisää joukkoon parsat ja keitä pari minuuttia kunnes seos kuumenee. Mausta suolalla ja pippurilla.
  • Keitä lasagnelevyt kypsiksi.
  • Aseta lasagnelevy lautaselle, annostele ricottakastike päälle, peitä toisella lasagne levyllä ja laita taas päällimmäiseksi kastiketta. Ripottele päälle hieman parmesaania ja pirskota oliiviöljyä. 

leivonta

Raparperitartaletit

torstaina, toukokuuta 28, 2015
Raparperi on yksi minun kevään lempiherkuista. Valitettavasti tässäkin tapauksessa olen meidän perheessä ainoa jolle se maistuu. Käytin tilaisuutta hyväksi kun sain kutsun ystäväni luokse ja valmistin tuliaiseksi raparperitartaletteja. Alkuperäinen resepti on Nigella Lawsonin How to be a domestic goddess – kirjasta, jossa se valmistetaan ison tortun muodossa. Ajattelin kuitenkin, että pienet tartaletit ovat ehkä nätimmät ja sain tilaisuuden kerrankin käyttää kaappiin unohdettuja pikkuvuokia. Reseptin annos on mitoitettu yhdelle halkaisijaltaan noin 25 cm kokoiselle piirakkavuoalle.

Raparperitorttu tai tartaletit
800 g raparperia
250 g sokeria

Taikina
150 g vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
85 g kylmää voita pieninä paloina 
85 g kylmää tuorejuustoa
2-3 rkl kylmää vettä

Täyte
200 g tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria
(3 rkl jälkiruokaviiniä tai rommia tai muuta alkoholia maun mukaan )
  • Kuori hieman raparperia ja leikkaa 2 cm paloiksi. Kaada raparperit isoon uunivuokaan, lisää sokeri ja sekoita. Peitä vuoka foliolla ja paista 190-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.
  • Valuta raparperista mehut talteen ja anna jäähtyä.
  • Sekoita nopeasti tehosekoittimessa tai käsin kaikki taikinan ainekset pehmeäksi palloksi. Kääri kelmuun ja anna seisoa jääkaapissa vähintään 20 minuuttia.
  • Voitele halkaisijaltaan n. 25 cm kokoinen torttuvuoka. Kauli taikina levyksi ja asettele vuokaan. Anna taikinan seisoa jääkaapissa ainakin puoli tuntia.
  • Peitä taikina foliolla ja kaada päälle esim. kuivia herneitä painoksi. Paista 190-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Poista varovasti vuoasta herneet sekä folio ja jatkaa paistamista vielä 5 minuuttia kunnes taikina on hieman kauniin kullan värinen.
  • Vatkaa hieman täytteen kaikkia aineksia keskenään. Täytä jäähtynyt taikinapohja tuorejuustokreemillä ja asettele päälle raparperipalat.
  • Keitä pienessä kattilassa n. 6 rkl raparperimehua, niin että siitä muodostuu siirappi ja valuta siirappi piirakan raparperien päälle. 
kasvis

Cheburekit ja rapea vodkataikina

tiistaina, toukokuuta 26, 2015
Moni varmasti tässä vaiheessa kysyy mikä chebu on kyseessä. Itsekin yllätyin, etten ainakaan nopeasti löytänyt netissä yhtäkään suomenkielestä reseptiä cheburekeille. Itse olen syönyt näitä rapeita piirakoita koko elämäni aikana ja tämänkin reseptin sain aikanaan äidiltäni. Chebureki on siis rasvassa paistettu yleensä lihatäytteinen puolikuun muotoinen piirakka. Toki paljon käytetään muitakin täytteitä kuten juustoa. Piirakan alkuperä taas hieman yllätti minua koska kuvittelin sen tulevan muualta. Ainakin kaikki tietävän wikipedian mukaan cheburekit ovat krimin tataarien kansallisruoka ja perinteinen myös Turkissa ja Kaukasian alueella. Toki nykyään herkullinen piirakka on ehtinyt levitä paljon laajemmallekin alueelle katuruoan muodossa.

Mikä sitten erottaa cheburekin muista lihapiirakoista? Minun mielestä se on ehdottomasti taikina, jonka kuuluu olla päältä rapea, ohut mutta kuohkea. Hieman kyllä ihmettelin äitini chebureki taikinan reseptiä. Valmistus hieman muistutti tuulihattutaikinan tekoa ja sen yllättävä ainesosa on vodka! Ikinä en ole aikaisemmin kuullut tällaista mutta vodka kuulemma tuo taikinalle just sen tarvittavan rapeuden ja kuohkeuden. Tämä ehdottomasti pääsee minun suosikkitaikinoiden listalle.


Täytteinä meillä olivat tällä kertaa perinteinen lihatäyte sipulin kera ja jääkaapissa olevien jämäjuustojen sekoitus. Molemmat mielestäni toimivat erinomaisesti ja ajattelin joskus kokeilla myös klassista feta-pinaattitäytettä. Jauhelihatäytteeseen lisätään hieman vettä tai piimää, näin piirakkaan muodostuu hieman lihalientä ja täytteestä tulee mehevä ja maukas. Lämpimästi suosittelen tätä reseptiä kaikille piirakan ystäville. Muokkailkaa täytteitä mielenne mukaan mutta ehdottomasti ainakin kerran kokeilkaa vodkataikinaa! 

Chebureki vodkataikina
n. 8 dl vehnäjauhoja
3,2 dl vettä
1 kananmuna
2 rkl öljyä
1 rkl vodkaa (tai mikä tahansa kirkas viina)
0,5 tl suolaa

öljyä paistamiseen 
  • Sekoita vesi, öljy ja suola kattilassa. Kiehauta. Ota kattila pois liedeltä ja lisää veteen 2 dl vehnäjauhoja nopeasti vatkaten, ettei seokseen muodostu paakkuja. Anna taikinan hieman jäähtyä.
  • Vatkaa jäähtyneeseen taikinaan kananmuna ja vodka. Lisää vehnäjauhot vähän kerrallaan sekoittaen taikinaa käsin kunnes se ei enää tartu käsiin.
  • Kääri taikina kelmuun ja anna seisoa jääkaapissa puoli tuntia, jonka jälkeen vaivaa sitä hieman käsin ja anna seisoa jääkaapissa toiset puoli tuntia.
  • Ota valmiista taikinasta pingispallon kokoisia palloja ja kauli niitä halkaisijaltaan n.13 cm kokoisiksi n. 2 mm paksuiksi ympyröiksi. Levitä ympyrän toiselle puolelle 1 – 1,5 rkl jauhelihatäytettä ja sulje taikinaympyrän toiselta puolelta. Purista reunat tiukasti kiinni.
  • Lämmitä pannulla öljy ja paista puolikuun muotoiset cheburekit keskilämmöllä molemmin puolin. Älä kuumenna öljyä liikaa, ettei taikina pala ennen kuin lihatäyte kypsyy. 

Chebureki lihatäyte
700 g jauhelihaa
350 g sipulia hienonnettuna
1,5 tl jauhettua korinateria
1 ruukku tuoretta korianteria hienonnettuna
1,3 dl vettä tai 2,5 dl piimää
suola ja reilusti mustapippuria
  • Sekoita kaikki aineet keskenään, mausta ja tarkista maku. 

helppo arki

Panzanella

sunnuntai, toukokuuta 24, 2015
Tomaatti on niitä vihanneksia, joita minun on syötävä läpi vuoden. Tiedän, että valitettavasti ne eivät Suomessa maistu miltään suuremman osan vuodesta, eikä ole mitään järkeä tuoda niitä eri puolilta maapalloa. Mutta näitä minun on saatava säännöllisen välein, vaikka joudun usein pettymään makuun ja paremmista yksilöistä maksamaan ehkä naurettavankin paljon. Minun ehkä lempi tapa syödä tomaatteja, siis niitä herkullisia kypsiä tomaatteja, on yksinkertainen tomaattisalaatti, jossa on makeata sipulia, paljon mustapippuria, suolaa ja hyvää oliiviöljyä. Tätä voi sesongin aikana mennä vaikka kuinka paljon. Ja erittäin maukas tomaatti ei mielestäni edes tarvitse muuta kuin pienen ripauksen suolaa.

Vaikka parasta sesonkia saamme vielä hetken odottaa, valmistin kesäisen italialaisen Panzanella salaatin joka on kotoisin Toscanasta. Niin kuin monella klassikolla tällekin on reseptejä niin monta kuin kokkejakin. Jokaisessa on kuitenkin paljon kypsiä tomaatteja ja leipäpaloja jotka kostuvat oliiviöljystä ja etiikasta tehdystä kastikkeesta.

Panzanella salaatti
5 kypsää tomaattia paloina
1 valkosipulikynsi hienonnettuna
0,3 dl punaviinietiikkaa
1,5 dl oliiviöljyä
n. 5 paksua esim. maalaisleipäviipaletta
1,5 dl mustia oliiveja
2 avomaan kurkkua viipaleina
0,5 makeata sipulia ohuina viipaleina
3 sardellifileettä hienonnettuna
iso kourallinen basilikan lehtiä
2 rkl kapriksia
ripaus sokeria
suola ja pippuri

  • Riko käsin kaksi tomaattia pienen kulhoon. Lisää sekaan puolet valkosipulista, punaviinietiikka, 2 rkl oliiviöljyä ja mausta suolalla, pippurilla, ja ripauksella sokeria. Anna maustua tunnin verran.
  • Paahda paprikat grillivastuksen alla mustiksi. Kuori, poista siemenet ja paloittele. Laita paprikat isoon kulhoon ja mausta 2 rkl oliiviöljyllä ja lopulla valkosipulilla.
  • Revi leipä noin 4cm kokoisiksi paloiksi. Levitä leivät uunipellin päälle, pirskota leivän päälle hieman oliiviöljyä ja paahda 150-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia hieman rapeiksi.
  • Lisää kulhoon paprikoiden sekaan tomaatit, oliivit, kurkku, sipuli, sardelli, basilika, kaprikset ja paahdetut leivät. Kaada tomaattikastike päälle ja sekoita. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. 

kana

Kylmä mango-pistaasikanarulla ja mango chutney

perjantaina, toukokuuta 22, 2015
Nyt alkaa olla kesä ovella, kun aurinko houkuttelee meitä ulos. En ole ikinä ymmärtänyt vapun piknik intoilijoita mutta kesällä, kun ilma ja maa ovat ehtineet lämmitä eikä tarvi sen kummemmin miettiä mitä toppahousuja päälle laittaisi, on ihana herkutella ulkona. Suolainen piirakka on minun vakio tuliainen piknikille, enkä ole varmasti ainoa. Helposti kuljetettavat, annosteltavat ja säilytettävät ruoat ovat suositumpien joukossa, ja piknik tarjonta ei yleensä juurikaan yllätä.

Tällä kertaa mietin kuitenkin jotain aivan muuta. Kylmä liha ei ainakaan minua yleensä houkuttele, mutta raikkaalla mangolla ja pistaasipähkinöillä täytetty haudutettu kanarulla maistuisi millä tahansa piknikillä, buffet pöydässä tai alkuruokana. Kanaviipaleet on helppo kuljettaa rasiassa ja niitä voi tarjota vaikka patonkiviipaleen päällä, joita yleensä piknikillä löytyy moneen makuun. Buffet pöydässä kanarulla taas maistuisi vihreän salaatin kera. Koska rakastan kaikenlaisia kastikkeita, tahnoja jne., nytkin kehitin seuraksi herkullisen mango chutneyn, jolla voi monipuolisesti maustaa monia muitakin pöydän antimia.

Vaikka hieman jännitin pysyykö kanarullat kasassa ja onnistuuko kypsentäminen, valmistaminen sujui erittäin helposti. Tätä valmistamistapa kokeilen varmasti jatkossakin. 

Kylmä mango-pistaasikanarulla (n. 6:lle)
1 ruukku lehtipersiljaa hienonnettuna (myös korianteri käy)
2 punaista chiliä hienonnettuna siemenet poistettuna
3 broilerin nahatonta rintafilettä
1 mango hienonnettuna
2 rkl paahdettuja pistaasipähkinöitä hienonnettuna
suola ja pippuri
  • Sekoita hienonnettu persilja ja chili keskenään.
  • Asettele broilerin fileet kahden kelmun välissä ja nuiji ne noin 1 cm paksuisiksi pihveiksi. Varo, ettei liha mene rikki. Mausta pihvit molemmin puoliin suolalla ja pippurilla.
  • Asettele iso kelmun pala pöydälle. Ripottele kelmun päälle n. 1/6 osa persilja-chiliseosta kanapihvin kokoiselle alueelle. Ripottele pihvin päälle toinen kuudesosa persilja-chiliseosta, mangoa ja pistaasipähkinöitä. Älä laita liikaa täytettä, ettei se pursu rullasta ulos.
  • Kääri kana rullalle kelmua apuna käyttäen, ja kääri se kelmuun tiukkaan pakettiin. Kääri rulla vielä tiukasti foliopakettiin. Tee samanlaiset rullat lopusta kahdesta pihvistä.
  • Täyttä iso kasari kylmällä vedellä ja asettele siihen kanarullat, niin että ne ovat kokonaan vedenpeitossa. Kiehauta vesi, jonka jälkeen pienennä lämpö ja kypsennä rullia kannen alla puoli tuntia.
  • Nosta varovasti valmiit kanarullat jääkylmällä vedellä täytettyyn astiaan 15 minuutiksi. Nosta rullat lautaselle ja anna jäähtyä jääkaapissa yön yli.
  • Poista rullista folio ja kelmu ja leikkaa n. 1 cm viipaleiksi. Tarjoa mausteisen mango chutneyn kera.
     

Mango chutney
2 mangoa kuutioina
3 cm inkivääripala hienonnettuna
1 punainen chili hienonnettuna siemenet poistettuna
1,25 dl sokeria
1 dl siiderietiikkaa
  •  Sekoita kattilassa kaikki ainekset ja keitä miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia välillä sekoittaen. Jos haluat säilyttää chutneyn pidempää niin säilytä se steriloidussa lasipurkissa jääkaapissa noin 4 viikkoa.

helppo arki

Kesäkurpitsa-papusalaatti lohella ja oliivitahnalla

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2015
Pienet kauniit kesäkurpitsat ja aurinkoinen ilma saivat minut salaattituulelle. Purkki oliiveja ja papuja keittiön ruokavarastosta ja herkullinen yhdistelmä on syntynyt. Salaattikastikkeena toiminut oliivitahna onnistui niin hyvin, että suosittelen sitä mille tahansa kalaruoalle, paistetulle kanalle tai ihan vaan leivän päällä.

Kesäkurpitsa-papusalaatti lohella (4:lle)
2 pientä kesäkurpitsaa (n. 350g)
1 prk (300g) isoja valkoisia papuja
1 ruukku lehtipersiljaa hienonnettuna
iso kourallinen salaattilehtiä
1 sitruuna
2 rkl oliiviöljyä
500g lohta

Oliivitahna
150g kivettömiä vihreitä oliiveja
0,5 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä
1 vihreä chili
1 pieni valkosipuli
n. 0,8 dl oliiviöljyä
  • Valmista oliivitahna survomalla kaikki ainekset tehosekoittimella. Jos tahna on liian paksu, lisää hieman vettä.
  • Leikkaa kesäkurpitsa erittäin ohuiksi viipaleiksi. Käytä mielellään mandoliinia tai kuorimaveistä.
  • Sekoita kulhossa kesäkurpitsa, pavut, salaatinlehdet ja persilja. Mausta oliiviöljyllä.
  • Leikkaa lohi annospaloiksi, mausta suolalla ja pippurilla ja paista kuumalla pannulla noin minuutti per puoli. Nosta lämmöltä ja anna hieman vetäytyä. Jos haluat lohen läpikypsänä pidennä hieman paistoaikaa. 
  • Leikkaa veitsellä sitruunan kuoret ja jaa lohkoiksi ilman valkoista kuorta,
  • Annostele lautasille salaatti, asettele päälle lohi, sitruunaviipaleet ja oliivitahna. 

leivonta

Mehevä omena-karamellikeikauskakku ja Urtekram paras gluteiiniton leivonnainen reseptikilpailu

tiistaina, toukokuuta 19, 2015












Kun näin, että Urtekram järjestää reseptikilpailun ilmoittauduin heti mukaan asiaa sen enempää miettimättä. Sitten sain postitse laatikollisen gluteiinittomia jauheseoksia ja tajusin, että minähän en ole tämän tyyppisiä tuotteita ikinä käyttänyt, en ole eläessäni ainakaan tietoisesti leiponut mitään gluteiinitonta ja harvemmin edes maistanut sellaisia. Ei siis mikään huono lähtökohta osallistua gluteiinittoman leivontakilpailuun!

En tiedä miksi minulla oli mielikuva, että monet gluteiinittomilla jauhoilla tehdyt leivonnaiset ovat kuivia, ehkä syynä pari epäonnistunutta maistiaista buffet pöydässä. Tiesin myös, että miehenihän ei kuivia kakkuja syö. Tämä pieni pelko sai minua suunnittelemaan jotain missä kosteus tulee esimerkiksi hedelmistä tai marjoista. Yllätykseni oli kyllä suuri kun kaikki neljä kokeilemani makean kakun reseptiä onnistuivat erinomaisesti. Prosessissa ideoita tuli vaikka kuinka paljon ja suolaiset herkut Utekramin jauhoista odottavat toteuttamista. Minulla oli hieman vaikeuksia valita millä reseptillä osallistun kilpailuun ja bloggajana tietenkin mietin leivonnaisten ulkonäköä ja kuvien onnistumista. Itselläni oli oma suosikki mutta reseptikilpailuun tällä kertaa päättyi erittäin mehevä omena-karamellikeikauskakku. Sen valitsivat mieheni työkaverit, jotka rohkeasti toimivat tässä projektissa koekaniineina. Muut kokeilemani ja erittäin hyviksi todetut gluteiinittomien kakkujen reseptit tulevat luonnollisesti myöhemmin blogiin.


Käy katsomassa Ruoka.fi sivuilla mitä gluteiinittomia herkkuja muut bloggajat ovat loihtineet ja muista äänestä Mama Gastron omena-karamellikeikauskakun voittoon!


Mehevä omena-karamellikeikauskakku
220 g sokeria
2 rkl vettä
n. 3 omenaa mielellään Granny Smith
175 g voita
100 g vaaleata muscovadosokeria
200 g keitettyä kondensoitua maitoa
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
1 rkl creme fraiche
100 g Urtekram yleisleivontamixiä
75 g Urtekram kaurajauhoja
100 g mantelijauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa

  • Jos et käytä valmiiksi keitettyä kondensoitua maitoa, keitä kondensoidun maitotölkin seuraavalla tavalla - Kuumenna vesi isossa kattilassa kiehuvaksi. Upota maitotölkki veteen ja anna kiehua 3 tuntia. Lisää vettä tarvittaessa. Kaada kuuma vesi kattilasta ja jäähdytä tölkki laskemalla kylmää vettä kattilaan.
  • Voitele hyvin halkaisijaltaan n. 24 cm kokoinen kakkuvuoka. Jos käytät irtopohjavuokaa niin kääri sen reunat foliolla, ettei kuuma karamelli valuu ulos.
  • Ripottele sokeri pannulle ja lisää 2 rkl vettä. Lämmitä pannua pienellä lämmöllä sekoittamatta kunnes seoksesta muodostuu tasainen kullanvärinen karamelli. Kaada valmis seos kakkuvuoan pohjalle ja anna hieman jäähtyä. 
  • Kuori omenat ja leikkaa kaksi omenaa ohuiksi viipaleiksi. Aseta viipaleet tiiviisti hieman päällekkäin kakkuvuoan pohjalle.
  • Raasta tai soseuta jäljellä oleva omena. Tulet tarvitsemaan 1,5 dl valmista omenasosetta.
  • Vatkaa pehmeä voi ja muscovadosokeri kuohkeaksi seokseksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri ja keitetty kondensoitu maito.  Vatkaa joukkoon yksitellen myös kananmunat, omenasose ja creme fraiche. Sekoita hyvin.
  • Sekoita kaikki jauhot, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää jauheseos taikinaan ja sekoita hyvin. 
  • Kaada taikina vuokaan omenien päälle. Paista uunin keskitasolla 180-asteessa noin 45 minuuttia. Kokeile taikinaa pistämällä siihen puutikun, jonka pitää jäädä kuivaksi.
  • Jäähdytä kakku vuoassa noin 10 minuuttia, jonka jälkeen aseta tarjoiluastia vuoan päälle ja keikauta kakku omenapuoli ylöspäin.


kasvis

Sieniseljanka

sunnuntai, toukokuuta 17, 2015

Tein alun perin tämän reseptin paastoaiheiseen juttuun kahteen helsinkiläisteenpaikallislehteen. Mutta tämä on niitä keittoja, jotka mielestäni maistuvat vuodenajasta riippumatta ja kevyempi sieniversio sopii erinomaisesti kohta alkavaan kesään.

Seljankakeitto on monen mielestä yksi venäläisen keittiön aarteista. Seljankan alkuperä juontaa juurensa jo 1500-luvulle, jolloin se oli erittäin rasvainen, voimakkaan makuinen ja täyteläinen keitto, joka selätti helposti nälän ja oli näin ollen luontevasti talonpoikien suosiossa. Keittoa tunnettiin myös hyvänä ryypyn seuralaisena.  Arvellaan, että nimi seljanka tulee venäjänkielisestä sanasta kylä – selo, mikä vahvistaa sen alkuperän. Seljankaa yleensä valmistetaan liha-, kala-, tai sieniliemestä. Vaikka keiton resepteillä on lukuisia variaatioita, sen ominaismaku perustuu mausteisten, suolaisten ja kirpeiden makujen yhdistelmään, ja näin sitruunasta, oliiveista, kapriksista, yrteistä ja voimakkaista mausteista on tullut keiton vakioaineksia.  Lihaseljankaan usein käytetään mausteista lihaa ja esimerkiksi erilaisten makkaroiden käyttö on keitossa yleistä. Kevyempää sieniseljankaa valmistetaan usein paastona mutta nykyään sillä herkutellaan ympäri vuoden ja keitto saa täyteläisyyttä ohraryyneistä. Maukkain lopputulos syntyy tietenkin kunnon metsäsienistä, mutta jos sellaisia ei löydy varastossa, niin viljellyt herkkusienet toimivat myös erittäin hyvin.


Sieniseljanka
1 sipuli hienonnettuna
1 porkkana ohuina tikkuina tai raasteena
3 valkosipulikynttä hienonnettuna
2 suola- tai maustekurkkua pieninä kuutioina
2 rkl tomaattisosetta
200 g herkkusieniä pieninä kuutioina
2 laakerinlehteä
0,5 tl kokonaisia mustapippureita
1,5 l vettä
1 dl ohraa
1 dl mustia oliiveja viipaleina
1 rkl kapriksia
kourallinen hienonnettua persiljaa
kourallinen hienonnettua tilliä
puolikas sitruuna ohuina viipaleina, kuorittuna
suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen
smetanaa tarjoiluun

  • Lämmitä hieman öljyä pannulla ja lisää siihen hienonnettu sipuli ja porkkana. Paista kunnes sipulit ovat läpikuultavat. Lisää joukkoon puolet valkosipuleista, tomaattisose ja paista pari minuuttia. Lisää suolakurkut ja paista hieman lisää. Mausta kasvikset ripauksella mustapippuria.
  • Lämmitä isossa kattilassa pari lusikkaa öljyä ja lisää siihen herkkusienet. Paista kunnes sienet ovat kauniin värisiä. Mausta sienet suolalla, lisää laakerinlehdet ja kokonaiset mustapippurit. Sekoita ja lisää 1,5 litraa vettä. Kiehauta ja keittää kannen alla viisi minuuttia.
  • Lisää sieniliemeen paistetut kasvikset ja ohra. Keitä lientä noin kymmenen minuuttia. Lisää joukkoon oliivit ja kaprikset ja keitä pari minuuttia lisää. Tarkista maku ja tarvittaessa lisää suolaa. Mausta keitto tuoreilla yrteillä ja jäljellä olevalla valkosipulilla ja sammuta liesi.
  • Anna keiton makujen tasaantua mielellään ainakin pari tuntia. Lisää tarjoiluvaiheessa keittoon yksi sitruunaviipale ja lusikallinen smetanaa per annos. 

kastike

Tomaattipesto

perjantaina, toukokuuta 15, 2015
Vaikka kutsunkin tätä herkullista tomaattitahnaa pestoksi, sen käyttö on kuitenkin paljon perinteistä pestoa monipuolisempaa. Käyttötarkoitukselle vain mielikuvitus on rajana. Maukas tahna maistuu sellaisenaan leivän päällä, lihan tai kalan kastikkeena, mausteena tai erilaisissa täytteissä. Olen joskus vuosia sitten tehnyt tämän nyyttärikutsuihin ja jouduin korvamaan silloin perinteiset pinjansiemenet auringonkukansiemenillä. Tahna sai sinä iltana niin paljon kehuja, että siemenistä tulikin minun tomaattipeston pakollinen ainesosa. Valmistus taas on niin helppo, että kauppojen valmiiden tahnojen ostaminen olisi melkein rikollista.

Tomaattipesto
150 g aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
n. 250 g tuoreita tomaatteja
½ tuoreen basilikan ruukkua (n.2,5 dl lehtiä)
1-2 valkosipulinkynttä
½ dl oliiviöljyä
2 rkl auringonkukansiemeniä
1 tl omenaviinietiikkaa
1 tl sokeria (tai vaahterasiirappia)
suolaa ja pippuria

  • Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja hienonna tahnaksi. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla. 
herkuttelemassa muualla

Brunssi tyylikkäässä Michel-ravintolassa

tiistaina, toukokuuta 12, 2015
Huonot talousnäkymät eivät viime aikoina ole ainakaan hidastaneet helsinkiläisten ravintoloitsijoiden menoa. Uusia ravintoloita tulee kun sieniä sateella ja vanhat saavat kunnon ilmeenkohotuksia. Näin on käynyt myös vanhalle kuuluisalle Königille. Paikan omistaja Center-Inn suunnitteli ja rakensi Königin paikalle täysin uudenlaisen Michel ravintolan. Projektipäällikkönä ravintolan suunnittelun, toteutuksen ja pyörittämisen takana on helsinkiläisestä ravintolamaailmasta tuttu Mehdi Younes. Omistaja luonnehti uutta ravintolaa Urban Classics – tyyliseksi ja Michel tarjoaakin kaupunkilaisille palveluja Helsingin sydämessä ja kauniissa miljöössä aikaisesta aamusta yömyöhään. 
Sisustukseen ja sen erilaisiin yksityiskohtiin on Michelissa panostettu erityisen paljon. Heti sisäänkäynnillä katse kiinnittyy mosaiikkilattiaan ja hienoon Michel-laatoitukseen. Tosin, samantyyppisen ravintolan nimen kirjailun olen huomannut myös toisen paljon pinnalla olevan ja vastikään avatun ravintolan lattialla.  Michelin sydämeksi ja katseenvangitsijaksi on rakennettu kaunis iso ja avonainen baaritiski, jonka materiaaleissa yhdistyvät vaalea marmori, teräs, kulta ja lasi. Marmoria näkyy ravintolassa myös esimerkiksi isoissa pyöreissä Eero Saarisen tulppaanipöydissä, jotka kiinnittivät ainakin minun huomion. Myös vaalea puu, nahka ja monenlaiset design valaisimet tuovat paikalle hienostuneisuutta ja charmia. Tuoreet kukat pöydissä taas viimeistelevät kokonaisuuden. Kaikesta sisustuksen ylellisyyden elementeistä huolimatta paikka on kuitenkin helposti lähestyttävä. Luulen, että jollekin sisustusbloggaajalle on paikassa paljon mielenkiintoista, minä taas siirryn minulle tutuimpiin aiheisiin.


Olen jo ehtinyt hieman tutustua paikkaan käymällä siellä noin viikko sitten ystävättäreni kanssa myöhäisellä aamiaisella vaunutreffien merkeissä. Olen erittäin tyytyväinen, että Helsinkiin on tullut ravintoloita jotka palvelevat aamusta iltaan. Niin kuin olen joskus maininnut, pienen lapsen perheessä emme aina mukaudu perinteisiin lounas-päivällinen aikatauluihin, joten pitkä aamiainen, joka tarvittaessa jatkuu aikaisella lounaalla, sopii tällä hetkellä meidän perheelle parhaiten. Michelin arkiaamiainen koostuu pöytiin tarjotuista aika perinteisitä aamiaisannoksista, joita on kuitenkin hieman modernisoitu. Listalla löytyvät mm. erilaiset munaruoat, täytetyt leivät, puuro ja pannukakut. Päädyimme tylsästi samanlaisiin avocado toast-annoksiin ja granola-jogurtiin. Avokadoleipä yllätti positiivisesti molemmat. Paahdettujen leipäviipaleiden välissä oli runsaasti avokadoa, maukasta hummusta ja tuoreen mintun lehtiä. Yksinkertainen yhdistelmä toimii niin hyvin, että varmastikin kopioin ideaa jatkossa. Granola annos ei taas hirveästi yllättänyt mutta oli hyvä ja kaunis. Aamiaisen aikana olimme valitettavasti ravintolan ainoat asiakkaat ja seuraavat saapuivat vasta lounaan alkaessa. En tiedä oliko syynä vielä paikan tuntemattomuus vai helsinkiläisten heikko aamiaiskulttuuri. Paikan korkeasta istumapaikkamäärästä huolimatta ruokailijoilla säilyy hyvin oma rauha ja yksityisyys, mikä tekee siitä erinomaisen esimerkiksi aamiaistapaamisille.  



Michelin brunssia lähdimme nauttimaan vähän isommalla porukalla. Tarkoitus oli juhlia hieman etukäteen äitienpäivää minun siskojen perheiden ja tietenkin äitiemme kanssa. Saapuessamme lauantaina kello kymmeneen ravintolaan, yllätyksekseni paikalla oli jo muitakin, pienten lasten perheitä samojen päikkäriaikataulujen yhdistelminä. Saimme pöydän heti buffet pöydän edestä mikä oli tietysti minulle hyvä tilaisuus seurata brunssin kulkua.

Viikonloppu brunssi, joka kestää kello 10-15 on herkullinen ja kevyt vaihtoehto niille jotka haluavat yhdistää aamiaisen ja lounaan. Mikä onkin brunssin alkuperäinen merkitys. Tarjolla ei ole tuhtia lämpimiä pääaterioita vaan tarjonta koostuu enemmäkseen klassisista aamiaisruoista ja erilaisista salaateista. Brunssin hinta 28 euroa saattaa kuulostaa korkealta aamiaisesta, mutta kokonaisuutena se oli mielestäni täysin hintansa arvoinen. 


Tarjolla oli kuin puuroa, munakasta, pekonia (kerrankin rapeana!) kuin myös viimeaikoina trendiannoksiin noussutta shakshukaa. Varmasti myös moni kasvissyöjä ilahtuisi Michelin brunssin salaattipöydästä, joka sisälsi seitsemän yksinkertaista, mutta onnistunutta kasvissalaattia. Leipäpöydästä löytyi monenlaista levitettä, ja jälkiruokapöydässä kolme kuivakakkuvaihtoehtoa. Mehut, maidot ja tavalliset kahvit ja muutama teevaihtoehto sisältyivät hintaan, joka kuulostaa luonnolliselta, mutta ei ole kaikissa paikoissa käytäntö.

Jos jostain pitää tälle brunssille moitteita antaa, niin joistakin logistisista ratkaisuista, jotka voivat kyllä mennä alkulämmittelyyn piikkiin. Esimerkiksi lautasten ja ruokailuvälineiden sijainti erikseen toisista ja kaukana ruosta synnyttivät ihan turhaa liikennettä, mikä ei haitannut tällä kertaa kun ehkä vain neljäsosa ravintolasta oli täynnä, mutta mikä todennäköisesti olisi johtanut turhaan sähläämiseen, jos ravintolassa olisi ollut enemmän asiakkaita. Tuli myös tunne, että ruokailuvälineiden sijainti ei ole hirveän looginen, koska kuulin tosi monen asiakkaan kysyvän niiden perään. Pieni asia, mutta voi näköään aiheuttaa turhia mutkia. Myös pieni epäkohta nousi esille leipäpöydässä, jossa asiakkaat leikkaavat leivät itse. Pöydällä oli vain yksi liina jolla pystyi käsittelemään leipää ja yksi veitsi. Tilaa löytyisi kuitenkin vaikka kolmelle. Tämä tietenkin aiheutti jossain vaiheessa täysin turhaan jonon ja ehkä jopa vähän huvittavan tilanteen. Suurena kalan ja kaikenlaisten merielävien ystävänä hieman olin pettynyt kun brunssin aika laajastakin valikoimasta ei löytynyt niille jostain syystä tilaa. En oikein keksinyt siihen mitään muuta syytä kuin nopean pilaantumisen. Mutta nämä pienet asiat ovat mielestäni vasta kuukauden auki olleelle ravintolalle sallittuja. 

Kaiken kaikkeaan suosittelen ravintolaa varsinkin rennoksi ja tyylikkääksi tapaamispaikaksi kelloajasta huolimatta. Tällaisia paikkoja ei valitettavasti Helsingin ytimessä ole monta. Uskon löytävääni ainakin itseni sieltä vielä monet kerrat.

kala

Appelsiinikastike parsan ja kalan seuraksi

sunnuntai, toukokuuta 10, 2015
Perjantaina jääkaapissa odottivat parsanippu ja nieriää, loistavat ainekset moneen herkkuun. Tällä kertaa kuitenkin piti saada jotain nopeasti mutta viikonlopun kunniaksi vähän hienompaa kuin arkena. Ja nyt on pakko kehua, että lautaselle muodostui mahtava ateria, joka syntyi vartissa. Tarjolla oli paistettua nieriää, uunissa paahdettuja uusia perunoita (tässä vaiheessa espanjalaisia), keitettyä parsaa, ja yhdistävänä komponenttina toimi herkullinen appelsiinikastike, mikä sopii niin parsalle kuin kalallekin, yhdessä tai erikseen Tänä vuonna en jostain syystä innostunut valmistamaan parsan klassista ystävää hollandaisekastiketta. Appelsiinikastike taas ei vaadi tarkkuutta valmistustekniikassa ja on huomattavasti raikkaampi vaihtoehto. Joten suosittelen!

Appelsiinikastike 
2 dl appelsiinimehua (mielellään tuorepuristettua)
2 rkl valkoviiniä
¼ sipulia hienonnettuna
1 rkl voita
1,5 dl kuohukermaa
puolikas punaista chiliä hienonnettuna siemenet poistettuna
1 rkl kevätsipulia hienonnettuna
suolaa ja pippuria
  • Sekoita pienessä kasarissa appelsiinimehu ja valkoviini ja keitä noin 5 minuuttia kunnes seos on haihtunut puoleen.
  • Lisää joukkoon sipuli ja keitä vielä 3 minuuttia.
  • Sekoita joukkoon voi, kuohukerma ja chili ja keitä 5 minuuttia lisää.
  • Mausta kastike kevätsipulilla, suolalla ja pippurilla.
  • Nauti parsan ja paistetun kalan kanssa. 

kasvis

Ehkä paras raaka parsakaalisalaatti ja Lumoblogit

torstaina, toukokuuta 07, 2015
Tarkkaavaisimmat ovat ehkä jo huomanneet pieniä visuaalisia muutoksia blogissani. Tänne on myös ilmestynyt Lumobloggien logo. Kyllä, Mama Gastro on liittynyt Lumobloggareidenjoukkoon. Vaikka en ole ihan vielä suunnitellut pyrkivääni mihinkään blogiyhteisöön, Lumo vaikutti just siltä mikä minulle tällä hetkellä parhaiten sopii. Ollaan yhdessä mutta itsenäisinä. Olen tietenkin asiasta superinnostunut ja odotan innolla tulevaa. Blogissa kuitenkin jutut jatkuvat kuten ennenkin, yritän ruokia kotona kahta nirsoa miestä ja ilahdutan teitä onnistuneimmilla annoksilla.

Näinä aikoina ei yleensä hehkutetaan parsakaalireseptiä vaan herkkuja hienostuneemmasta parsasta, mutta yllätyin niin paljon tästä yksinkertaisesta salaatista, että on pakko jakaa se muillekin. Ja sitä paitsi salaatti sopii paremmin kuin hyvin grilliruokien lisukkeeksi tai vaikka piknikille, eli sesongissa ollaan. En ole toistaiseksi innostunut raakakakuista, joten voin harjoitella kovasti suosiossa olevaa raakaravintoa helpon salaatin muodossa. Mielenkiintoista, että aikaisemmin syötiin ihan vaan salaatteja, mutta nykyään jotkut tykkäävät kutsua niitä raakaravinnoksi.

Tämä raikas ja vähän mausteinen herkku oli ehkä yksi parhaista parsakaaliruoista, joita olen maistanut. Alkuperäisen reseptin löysin Yummly puhelinsovelluksesta. Joku tutuistani saattaa kuvitella, ettei minulla ole mitään sovelluksia puhelimessa sähköpostin ja Instagramin lisäksi, mutta kyllä, minäkin kehityn ainakin ruokaan liittyvillä alueilla. 

Raaka parsakaalisalaatti
n. 300 g parsakaalia (kovin osa varresta poistettuna)
2 valkosipulikynttä
2 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna
1 tl juustokumina hienonnettuna
n. 0,5 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
suolaa
  • Hienonna veitsellä parsakaali, lisää joukkoon valkosipulit ja jatka hienontamista kunnes parsakaalipalat ovat noin 0,5 x 1 cm kokoisia.
  • Lisää joukkoon kaikki muut ainekset, sekoita hyvin, peitä kelmulla ja anna maustua jääkaapissa tunnin. 

Instagram