Meat & Fire bloggaajien tyyliin

tiistaina, toukokuuta 24, 2016

Kun puolitoista vuotta sitten aloitin bloggamisen en aavistanutkaan mihin ryhdyin. Kuvittelin, että postailen reseptejä silloin kun lastenhoidosta ehdin lähinnä itseäni ja kavereita varten, ja olisin tyytyväinen jos edes joku vieras joskus eksyisi minun arkistoihin. Näinhän se alussa menikin, enkä silloin tiennyt mitä kaikkea tämä bloggaaminen voi oikeasti tuoda mukana. Nykyään hirveä määrä (ainakin minun mittapuun mukaan) ihmisiä käy lukemassa minun reseptejä, joita on julkaistu jopa aikakausilehdissä, puhumattakaan hurjasta, jonkun ihanan ihmisen suosituksesta legendaariseksi tulleella Vauva.fi – keskustelupalstalla. En ikinä kuitenkaan arvannut kuinka loistavia ihmisiä tapaan tässä yhteydessä ja mihin kaikkiin mielettömiin tilaisuuksiin pääsisin osallistumaan. Niihin on mahtunut hienoja ja vaatimattomampia, mielenkiintoisia ja joskus täysin hyödyttömiä ja tylsiä tilaisuuksia. Viime perjantaina taas pääsin osallistumaan tilaisuuteen, mistä en välttämättä olisi halunnut lähteä pois ollenkaan.

Kaikkiäitini reseptit – blogin takana oleva aina mieletön Nanna on järjestänyt bloggaaja Meat & Fire tilaisuuden, jossa ehkä ainoa vika oli se, että suurin osa osallistujista tulivat autoilla, ja lisäksi paikaksi olisi voitu valita jonkun ihanan mökin terasseineen järvi suomen maisemissa. HK:n näyttökeittiössä järjestettyä tilaisuutta olivat isännöimässä HKScan Pro, Dieta Oy ja Unilever Finland ja Pilsner Urquel. Vaikka luvassa oli koulutus, viiden minuutin esityksen jälkeen alkoi kokki räppi soimaan, porukka laittoi essut päälle ja ruvettiin kokkaamaan. Mistä muusta voi ruokabloggaaja tulla iloisemmaksi?! Ja mitä mahtavaa porukkaa siellä olikaan! Vaikka suurimman osan bloggaaja osallistujista tunsinkin jo entuudestaan, joukkoon mahtui uusia mahtavia tuttavuuksia ja tietenkin kaikki vieraanvaraiset isännät ja emännät. Siinä ei paljon jäätä tarvinnut rikkoa, vaan jutut luistivat kuin oltaisi tehty tätä ennenkin yhdessä. Siinä pienissä ryhmissä ammattilaisten ohjauksen alla kokkasimme brasilialaisia lisukkeita, grillasimme lihaa ja valmistimme italialaista porchettaa, josta minun onkin pakko aloittaa.

Porchetta, se italialainen herkkurulla, jossa porsaankylki täytetään porsaanlihalla ja mausteilla. Ensimmäisen kosketuksen siihen saimme heti tilaisuuden alussa, kun meille tarjottiin marinoidulla punasipulilla ja sinapilla maustettu porchetta-leipä. Voi että kun se oli hyvää! Niin hyvä, että kylkiäisenä minulle maistui myös Pilsner Urquel – olut, minulle joka ei juo olutta missään tilanteessa. En tiedä oliko tähän poikkeukseen normaalista makutottumuksista super herkullinen annos vai lempeä oluen maku. Tämän possurullan valmistamissaloihin meitä opasti Risto Mikkola, jolta ei muuten jutut ihan heti lopu. Valmistus vaikutti tai onkin aika helppoa ja yksinkertaista, ehkä narulla sidontaa lukuun ottamatta, mutta minä tietenkin onnistuin siinäkin poiketa hieman ohjeista, jonka seurauksena rullasta, jonka lempeästi kutsuin possu vauvaksi, tuli hieman kookkaampi yksilö. Porsaan liha oli luonnollisesti kuuluisaa HK Rypsiporsasta, joka on tutkitusti terveellisempi vaihtoehto lihasyöjän lautaselle. Rypsillä ruokitun porsaan liha sisältää tavallista lihaa enemmän pehmeitä rasvoja ja erityisesti omega 3-rasvahappoja. Tämä oli minulle henkilökohtaisesti varsin ajankohtainen tieto juuri lääkäriltä nuhteita saaneena kohonneista kolesteroliarvoista. Uuden ruokintamallin ansiosata HK Rypsiporsas on jatkossa myös GMO vapaa, koska eläinten ruokinnassa käytetty soija korvataan rypsillä ja muilla kotimaisilla valkuaisen lähteillä. Porchetta kuitenkin tuli valmiiksi minunkin osalta, pakattua ja vietyä kotiin miestäni ilahduttamaan. Se on muuten erinomainen herkku, joka valmistuu itsestään uunissa kokin nukkuessa ja sen pintaa paistaessa grillissä voi saada aikamoisen wau-efektin monissa grillijuhlissa. Joten jossain vaiheessa kesää yritän saada tämän loistavan reseptin tännekin.

Liha oli muutenkin päivän tähti. Sitä valmistettiin jykevässä valitettavasti enemmäkseen ammattilaiskäyttöön tarkoitettu Mibrasa – hiiligrillissä ja kieltämättä tuli hetki kun toivoin, että asuisin jossain muualla kun keskellä kaupunkia kerrostalossa. Tosin 400 kg painava grilli olisi ehkä hieman liikaa omakotitalon pihalle, mutta hiilen antamaa makua täydellisesti paistetussa pihvissä on vaikea voittaa. Tämä hillitön grilli oli varsinainen tehdas, johon mm. mahtuu 60 hampurilaispihviä kerralla, monen muun lisäksi. Brasilialainen kuvepaisti valmistui melkein itsestään, ulkofileepihvit paksulla rasvalla tirisivät täydellisiksi ja sitten broilerin koipireidet. Hieman ihmettelin, kun todellinen grillimestari Dietan asiantunteva Vesa Saaristo heitteli niitä grilliin, ihan sellaisinaan. Ilman suolaa, pippuria, siitä vaan grilliin. En vielä silloin tajunnut, että näistä koipireisistä tulisi päivän herkullisin annos, mehevä ja makua täynnä, vaikka ei edes suolaa käytetty. Unohtakaa ihmiset hyvät ne hienot sähkögrillit, ja kaivakaa pallogrillit esiin, niissä raaka-aineet pääsevät todellisiin oikeuksiinsa. Hiili vaatii malttia mutta tulos on sen arvoinen. Ei riittänyt, että tämä oli ehkä paras maistamani kana, vaan se sai kastikkeekseen sellaisen syntisen herkun minkä kanssa uppoisi huonompikin pihvi, kanannahasta valmistetun kastikkeen, joka ehdottomasti menee kokeilulistalle.

Unohdin mainita, että espanjalaista porchettaa lukuun ottamatta menumme edusti makua täynnä olevaa Brasiliaa. Unilever Food Solutions mauissa oli tänä vuonna teemana – Taste of the exotic Brazil. Yrityksen kokit tekivät opetusmatkan tähän makujen sulatusuuniin ja toivat herkullisia reseptejä ja vinkkejä moneen ravintolaan ympäri Suomea. Herkulliset juustopallot ja monenlaiset kastikkeet koristivat meidän pöytää ja tietenkin melkeinpä meidän valmistamia. Ja vaikka moni meistä on kuvitellut, että jälkiruoalle ei lihaähky anna tilaa, yllätys yllätys jälkiruokavatsa ilmoitti sopivasti omasta olemassaolostaan ja banaanipiirakka, kookos panna cotta ja kinuski popparit kruunasivat tämän melkein täydellisen aterian.

Siinä se päivä vierähti. Joitakin odottivat lapset kotona, kaukomatkalaisten piti ehtiä junaan, mutta halusimme illan vielä jatkuvan. Parkkipaikallekin piti jäädä hengailemaan. Olen oppinut paljon, syönyt paljon ja nauranut paljon, mitä muuta se ihminen tarvitsee?!

Kiitos päivästä ja erinomaisista järjestelyistä Risto Mikkola ja Janne Leppänen (HKScan Pro), Vesa Saaristo (Dieta Oy), Petri Nygård (Unilever Finland Oy), ja tietenkin Nanna (Kaikkiäitini reseptit) ja muut ihanat kanssabloggaajat : Beach house kitchen, Campasimpukka, Habanerokitchen, Kaikki äitini reseptit, Kamera & Kauha, Kananpoikien Bistro, Tinskun keittiössä, Veera R Queen Of Delicious.

6 kommenttia

Sari - CampaSimpukka24. toukokuuta 2016 klo 11.56
Oli ihan älyttömän hauska päivä ja oli tosi mukava tavata!
VastaaPoista
Vastaukset
Nanna25. toukokuuta 2016 klo 3.45
Hahah, eikö me hengailtu siinä parkkiksella kohtuullisen pitkään myös ENNEN tilaisuutta!

Ihana Mama kun tulit, tätä muistellaan vielä pitkään ja ainakin joka kerta kun tehdään porchettaa!

Oli aidot pidot!
VastaaPoista
Vastaukset
Heli-Hannele - Beach House Kitchen25. toukokuuta 2016 klo 11.32
Näitä lihallisia kestejä onkin mukava muistella, kun tulevat viikot kevennellään kasviksilla! Ja taas sitä naurun määrää, seuraavalla kerralla jatkot ehdottomasti agendalle!
VastaaPoista
Vastaukset