Kokonainen kana à la Kiev

lauantaina, toukokuuta 21, 2016

Toisin kun Etelä-Euroopan kaverit, suomalaiset eivät taida suosia kokonaista kanaa tai edes broileria ruoanlaitossa. Liene mikä on se syy, koska ainakin viime aikoina hintakin alkaa olla kohdillaan. Mitenkään tilastoihin tutustumatta tuntuu, että kun hunajamarinoidut broilerisuikaleet alkoivat väistyä, niin broilerin rinta valloitti ruokapöydät, mielellään vielä se ohuempi leikeversio, joka valmistuu ehkä kolmessa minuutissa. Sekö on se hieman teennäinen syy, ikuinen kiire? Kyllähän kokonaisen linnun valmistaminen vie aikansa, mutta enimmäkseen siihen kuuluu passiivista kokkailua odotellessa tipun valmistuessa uunissa. Lopputulosta ei kuitenkaan minuuttipihviin voi verrata. Mehevyys ja kunnon täyteläinen maku vievät ruokailijoita eri paikkaan, ja kuinka näyttäväkin ruoka se on. Se kruunaa monet illallispöydät ja varmasti tekee vaikutuksen vierailijoihin. Ok, kokonaisen kanan syöntiin liittyy yksi seikka, mitä jotkut pitävät sopimattoman. Nimittäin käsin syöminen. Joillekin se voi olla ahdistava kokemus, joka on kaikkia käytös- ja hygieniatapoja vastaan. Näitä ihmisiä neuvon pysymän tiukasti valmiiksi marinoiduissa rintaleikeissä.

Kiovan kana on klassinen annos, jonka äitini tekemää versiota joskus rakastin. Tähän väliin on pakko mainita, että lyhyen nettikatselmuksen jälkeen selvisi, että ruoan alkuperällä ei ihan välttämättä ole mitään yhteistä Kiovan kanssa, vaan annos on tuttu niin itä-Euroopan kuin ranskan keittiöissä erilaisilla nimivariaatioilla. Valkosipuli-yrttivoilla täytetty paistettu kananrinta on herkullinen ruoka, mutta en ainakaan itse jaksaisi varsinkaan arkena aloittaa täyttämisrumbaa. Ja vähemmän keittiössä viihtyvälle se voi olla aikamoinen kynnys. Tässä vaiheessa tullaan takaisin kokonaiseen kanaan, joka harvemmin paistettuna epäonnistuu. Kun kuuman mehevän kananpalan päälle laitetaan ohut siivu maustevoita à la Kiev, herkullinen maku leviää minuutissa ja jopa tuoksu on vastustamaton. Mikä voi olla ihanampaa ruoka viikonlopun perhepäivälliselle tai arkeen. Ja yleensä kaikilla perheenjäsenillä on omat lempi kananosat, joten tuskin kanasta jää mitään jäljelle.