Kun japanilainen ravintola Hoshito muutti joskus viime vuonna Vallilasta meidän nurkille Töölöön, tietenkin innostuin. Silloin ravintolassa vallitsi japanilaisittain seesteinen ilmapiiri ja ruokalista koostui hienostuneista fine dining menuista pienten taideteoksien muodossa. Ravintola näytti liian intiimiltä vieraillakseen siellä pienen ja äänekkään lapsen kanssa, joten siinä muodossa en ole Hoshitoa ehtinyt kokea. Hesarin kuukausiliitteessä bongasin jutun, että paikkaa nyt pyörittää uusi keittiömestari ja ohi kävellessä piti hieman hieroa silmiä kun ravintolan ulkopuolella seisoi ständi, jossa hieman kömpelöllä käsialalla oli kirjoitettu – Asian street food. Tällainen omalla tavalla sympaattinen ilmoitus sopisi paremmin esimerkiksi lukuisien kiinalaisten ravintoloiden eteen, mutta ei ainakaan siihen mielikuvaan, joka minulla on Hoshitosta ollut. Pakkohan sisään oli kurkata ja huomasin, että aikamoisen muodonmuutoksen kokeneeseen ravintolaan nyt oikein hyvin uskaltaisi tulla niin lasten kuin äänekkäimpienkin kavereiden seurassa.

Testasimme uudistuneen Hoshiton koko perheen voimin arki-iltana, jolloin pienessä ravintolassa meidän lisäksi viihtyivät pari kahden hengen seuruetta. Paikan sisustus on kyllä pysynyt yhtä minimalistisena mutta vanhasta tyylistä ei ole enää tietoakaan. Ravintolan pitkää seinää koristavat aasialaiset sanomalehdet, tuolit olivat vaihtuneet ronskeiksi metallista valmistettuihin ja servetit talouspaperiksi. Paikka edusti just siitä mitä ulkona oleva kyltti lupasi, aasialaista katukeittiötä. Itselleni, tämän tyylin ruokaa rakastavaIle tuli heti jotenkin ihanan kotoisa olo. Koko ruokalista löytyy kätevästi liitutaululta ja tilaukset tehtiin tiskillä samalla kuin erittäin ystävällinen tarjoilija antoi meille vinkkejä valikoimasta. Annosten hinnat vaihtelivat viidestä kymmeneen euroon, joten hieman epäilimme niiden kokoa. Tilasimme kahden aikuisen jaettavaksi ateriaksi neljä suolaista annosta, jotka ainakin meille riittivät oikein hyvin. 

Pakko mainita, että talouspapereista huolimatta, ruoka tarjoillaan kauniista astioista ja viini oikeassa viinilasissa, toisin kun monissa trendikkäissä paikoissa nykyään. Myös annokset ovat houkuttelevasti aseteltu ja jo ulkonäöstä näkee, että niiden eteen on nähty vaivaa. Ajattelin kyllä käydä paikan koko listan läpi lähiaikoina, mutta ensivierailulla valitsimme aika klassisia aasialaisen keittiön annoksia, joita tai ainakin samantyyppisiä on tullut valmistettua myös omassa keittiössä. Thaimaalainen papaijasalaatti Som Tam oli minun ensimmäinen valinta. Se kuuluu minun ehdottomiin suosikkeihin ja usein kertoo paljon keittiön muistakin annoksista. Hoshiton versio oli oikein herkullinen, jota ei onneksi oltu ns. blandattu suomalaisilla kauden vihanneksilla johon törmää valitettavan monessakin paikassa. Itse olisin kaivanut ehkä astetta enemmän mausteisuutta mutta luulen, että suurelle osalle asiakkaista tämä versio on oikein passeli. Annokset muuten saapuvat pöytään aasialaisittain valmistumisen mukaan, joten jos et halua jakaa annoksia, tämä pitää ehkä ottaa huomioon. 

Seuraavaksi saimme pöytään herkullisen havaijilaisen, lohesta valmistetun Poke-kulhon. Vaihtoehtona oli myös annos ilman riisiä ja myös kasvisversio punajuurella, jota ihan vaan eksoottisuutensakin takia on joskus pakko maistaa. Meidän hieman inkiväärillä maustettu lohi oli ehkä aterian voittaja. Raikas, tasapainoisesti ja lempeästi maustettu lohi hävisi lautaselta hetkessä. Mielestäni itsekin valmistan hyviä tämän tyyppisiä lohiannoksia, joten hieman pelkäsin pettyväni, turhaan. Tätä syön seuraavankin kerran.

Liha-annoksiksi valitsimme Nashi glaseerattuja possun ribseja ja Nuoc Mam kanansiipiä. Molemman olivat herkullisen pehmeiksi kypsennettyjä ja täynnä makua. Hieman huolestuin, kun siivet näyttivät vähän kuivilta ja kastikkeesta ei ollut tietoakaan, mutta ne ovat marinointivaiheessa imeneet niin paljon herkullista makua, että tämmöinen kastikehullukin unohti siitä kaipaavansa.

Jälkiruoaksi oli pakko maistaa paikan ainoata makeata vaihtoehtoa, Okinawa munkkeja. Ne eivät välttämättä nousseet minun munkki suosikkeihin, mutta pakko myöntää, että vaikka voisin elää aasialaisella ruoalla, tämän keittiön jälkiruoat eivät ikinä maistuneet minulle erityisen hyviltä, joten pidättäydyn jatkossakin suolaisissa. 

Kenelle voisin uutta Hoshitoa suositella? Kaikille, joille aasialainen ruoka maistuu ja jotka nauttivat rennosta ja ystävällisestä ilmapiiristä. Paikkaan ei aina tarvitse tulla syömään koko ruokalistaa läpi, vaan voi napata jotain pientä tai juoda lasillisen. Huomasin, että Hoshiton herkkuja saa nykyään myös Foodora palvelun kautta, joten tässä on menuvinkki vaikka seuraaviin illanistujaisiin.