Vietettyämme melkein kaksi viikkoa täyden ylläpidon hotellissa kotiin palattua teki mieli hieman keventää ruokavaliota. Mutta koska mieheni on vannoutunut lihansyöjä, ihan kasvislinjalle ei tässä taloudessa helposti pysty siirtymään.

Lihatiskillä miettiessä silmään osuivat hyvännäköiset karitsan entrecôte pihvit joita en aikaisemmin ikinä valmistanut. Viime kesänä kun olin ostamassa lihaa grilliin ja kuvittelin että entrecôte kuin entrecôte sopisi. Ystävällinen lihamestari kuitenkin varoitti, että karitsan entrecôte on siihen liian sitkeä. Nämä sanat ovat saaneet minut jättämään kyseisen lihapalan jatkossakin tiskille. Nyt kuitenkin uskalsin kokeilla tätäkin eikä varmasti jää viimeiseksi kerraksi. Niin kuin monen muunkin sitkeän lihan kanssa tässäkin ratkaisuna on pitkä kypsymisaika. Kolmen tunnin paistoajan jälkeen liha suorastaan sulaa suuhun ja maku on paljon hienostuneempi kuin esimerkiksi potkalla.

Koska ensimmäisiä kotimaisia mansikoitakin piti kokeilla, karitsa sai kaveriksi salaatin klassisella ja hyväksi todetulla mansikka-vuohenjuusto yhdistelmällä. Ja koska mansikka rakastaa balsamicoa, maustoin sillä keitinliemestä helposti valmistettavan kastikkeen. Herkullinen kesäinen annos!

Suussa sulava karitsan entrecôte ja balsamicokastike

4 karitsan entrecôte pihviä (n.700 g )

1,5 dl punaviiniä

n. 4 dl vettä

3 timjamin oksaa

5 persiljan oksaa

3 valkosipulikynttä viipaleina

4 kpl kokonaisia maustepippureita

10 kpl kokonaisia mustapippureita

1 laakerinlehti

1 rkl hunajaa

suolaa ja pippuria

Balsamicokastike

2,5 dl pihvien paistinlientä

2 rkl balsamicoa

2 rkl ruokosokeria

Mansikka-vuohenjuustosalaatti

n. 150 g rukolaa

0,5 l mansikoita

200 g vuohenjuustoa

Lapsen syntymän jälkeen matkustustottumukset yleensä muuttuvat ja näin kävi meillekin. Matkustusintoa poikamme ei meiltä kuitenkaan ole vienyt, vaan olemme kahden vuoden aikana reissanneet kolmestaan jopa hävyttömän paljon. Joukkoon on mahtunut niin kaukolomia kuin pitkiä kaupunkiviikonloppuja. Olemme myös pari kertaa eksyneet pakettimatkalle ns. lapsiystävällisiin hotelleihin Euroopan kohteissa ja niihin lomiin en ole ollut erityisen tyytyväinen. Silloin kuvittelin, että niin kauan kun poika on pieni ja kaipaamme hotellissa erilaisia leikkipaikkoja, lapsialtaita ja mikroja, niin meidän kohtalona on tyytyä ruuhkaisiin hotelleihin, joissa lasten kiljuntaa riittää aamusta iltaan, vesipyssyn roiskeet osuvat silmään, uima-allaspaikkoja pitää varata jo kukonlaulun aikaan ja ravintolan lounas koostuu pääosin spagetti bolognesesta ja ranskalaisista. Näitä matkoja on kuitenkin mainostettu neljän tähden tasoisina ja hinnatkin ovat olleet sen mukaisia. Oltuamme pari kertaa omatoimimatkoilla Thaimaassa näimme, että rauhallinen tasokas hotelli, jossa viihtyvät muutkin kuin lapsiperheet voi tarjota lapsille viihdykettä ja vanhemmille hienon ja rentoutuvan lomaympäristön. Viime vuonna teimme nopean päätöksen lähteä kesäkuussa Turkin Sideen, josta molemmilla oli aika paljon ennakkoluuloja. Paikka, palvelu ja ruoka kuitenkin yllättivät positiivisesti niin paljon, että helppoa lomaa etsiessä suuntasimme Turkkiin myös tänäkin kesänä, tällä kertaa Belekiin.

Belek on suosittu kohde golfaajien keskuudessa ja mekin saimme paikasta ja matkajärjestäjästä vinkin ystävältämme, jolla ei ole lapsia ja hänen matkustuskriteereinä on korkea palvelutaso ja laaja golfkenttien tarjonta. Koska miehenikin on innokas golfaaja ja hänen on vaikeata kuvitella kahden viikon etelän lomaa ilman golfia, vaihtoehto kuulosti hyvältä ja varasimmekin hyvissä ajossa lentoliput Alanyaan. Kaikki muut matkajärjestelyt ulkoistimme turkkilaiselle golfmatkajärjestäjälle Bilyana Golf Holidaysille, josta ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa. Tiedustelusähköpostin jälkeen Bilyanalta tuli erilaisia hotelli- ja golfkierrosvaihtoehtoja, joista piti vain valita mieltymyksen ja hinnan mukaan. Tämän jälkeen he hoitivatkin hienosti kaiken – hotellivaraukset, kaikki kuljetukset tasokkailla autoilla, golf kierrokset ja muut toiveemme, jotka eivät mitenkään liittyneet golfiin eikä hotelliin.  Koko loman aikana yhteyshenkilö oli yhteydessä meihin ja varmisti että kaikki sujuu niin kuin pitää. Bilyanan palvelu oli niin mutkatonta ja sujuvaa, että sellaista jäämme kaipaamaan muilta matkajärjestäjältä. Lisäksi paketin hinta oli erittäin kilpailukykyinen. 

Majoituspaikaksi valitsimme Gloria Verde hotellin, joka on yksi kolmesta samalla alueella sijaitsevista Gloria hotellista. Vielä muutama vuosi sitten en ymmärtänyt niitä, jotka valitsivat all inclusive – hotelleja. Silloin olin sitä mieltä, että lomalla pitää iltaisin käydä eri paikoissa syömässä ja muutenkin liikkua ja nähdä mahdollisimman paljon. Mutta nykyään ymmärrän kaiken all inclusive hotellien tarjoamasta ihanuudesta. Kulkemiseen ei tarvitse tuhlata aikaa, ruokaa on aina tarjolla ja samalta alueelta löytyy kaikki tarpeellinen. Gloria Verde alue on erittäin laaja ja sisältää myös kaksi golf kenttää, joten muiden hotellien olemassaoloa ei missään vaiheessa edes huomaa. Meren rannalla pinjametsän keskellä sijaitsevalta alueelta löytyi kaikki mitä kaipasimmekin. Uima-allas pienillä liukumäillä, varjossa oleva ulkoleikkipaikka ja erittäin hyvin varustettu iso leikkihuone, jossa aivan ihanat nuoret naiset ja miehet pitävät pienistä huolta ja jaksavat loputtomasti keksiä heille ajanvietettä. Tämä turkkilaisista ja ukrainalaisista nuorista koostuva kids clubia pyörittävä jengi sai meiltä erittäin paljon kiitosta, vaikka emme vielä saaneetkaan jättää poikamme heidän hoitoon nuoren ikänsä takia. Nämä nuoret ottivat jokaisen lapsen tarpeet huomioon ja pitkästä työpäivästä huolimatta eivät hymyt eikä iloinen asenne hyytyneet hetkeksikään. Luonnollisesti lasten kerhon työntekijät eivät puhuneet suomea, mutta se ei ainakaan lapsia näyttänyt haittaavan. 

Hotelli ei ole unohtanut aikuisia asiakkaitakaan järjestämällä monipuolisia urheiluaktiviteetteja, ja jos intoa riittää kotiin voi palata paremmassa kunnossa kuin on lähtenyt ympärivuorokautisesta ruokatarjoilusta huolimatta. Kuten Turkissa on tapana, hotellissa tietenkin löytyy hamam – sauna, erilaisia sisäuima-altaita ja kauneushoitola erittäin monipuolisilla palveluilla. Vaikka hotellissa on 300 huonetta, missään vaiheessa se ei tuntunut ruuhkaiselta. Itse asiassa alueella vallitsi rauhallinen, jopa seesteinen tunnelma. En tiedä mikä oli varaustilanne meidän loman aikana mutta luulisin, että heinäkuun alku on vuoden kiireisimpiä aikoja. Niin ranta- kuin allasalueilla sai vapaasti valita mieluisan paikan ja ravintoloissa buffet pöydässä ei ollut tietoakaan jonoista tai ruuhkasta.

Nyt hieman siitä all inclusive- hotellien tärkeimmästä kriteeristä, ruoasta. Gloria Verdessa oli yksi buffet ravintola, jossa tarjottiin aamiainen, lounas ja illallinen. Ruoka-alue koostuu sisä- ja ulkotiloista, jossa tarjoilijat hoitivat juomapuolen ja muut erikoistarpeet. Tunnelmasta ravintola sai meiltä heti plussaa. Ei ollut isoa ruokalamaista tilaa vaan kaikki ruoat oli aseteltu hienosti samalla tavalla kuin se olisi tehty pienemmässäkin paikassa. Pöytiä aina koristivat valkoiset liinat ja kangasservietit ja hovimestari toivotti ovella tervetulleeksi. Tiedän, moni ei pidä näitä erityisen tärkeinä, mutta nämä pienet seikat joita ei välttämättä huomaa kun ne toimivat mutta varmasti huomaa kun ne puuttuvat, nostivat meidän kokemusten tasoa ja tuovat varmasti hotellille paljon kaivattuja tähtiä.

Kulinaristisia ilotulituksia kaipaaville en välttämättä suosittele buffet pöytää mutta maukasta, monipuolista ja tuoretta ruokaa se oli täynnä. Turkkilaisen ruoan ystävänä minulla ei ollut ongelmana löytää joka päivä lautaselle jotain herkullista ja uutta. Illallisen teema vaihtui joka päivä mutta kokit olivat aina valmiina grillaamaan valitsemiamme kaloja ja pihvejä, ja salaattipöytä notkui erittäin herkullisista vihanneksista kaikissa mahdollisissa muodoissa. Myös perinteisten ns. eurooppalaisten ruokien ystäville löytyi pastaa, pizzaa jne. Hedelmä- ja jälkiruokapöytää taas voisin kuvailla pitkään. En laskenut montako erilaista kakkua ja leivonnaista sieltä löytyi, mutta varmasti jokaiselle jotakin. Meidän poikamme ei ehtinyt maistaa jokaista tarjolla olevaa suklaakakkua vaikka kovasti yrittikin. Parhaan sesongin keskellä hedelmät taas olivat niitä parhaita antimia ja kunnon makupommeja. Hotellin alueella oli myös aasialainen ja ranskalainen a la carte ravintolat all inclusive asukkaiden käytössä kaksi kertaa viikossa. Myös kahden muun Gloria hotellin ravintoloita olisimme voineet käyttää puoleen hintaan. Baarien lisäksi ranta- ja allasalueilla oli kaksi ravintolaa jotka tarjosivat ruokaa silloin kun pääravintola on kiinni. Meidän suosikkeihin taas kuului päärakennuksessa sijaitseva kahvila, jonka leivonnaisten tarjonnasta moni helsinkiläinenkin kahvila voisi olla kateellinen. Vaikka meidän poika söi kiltisti ns. aikuisten ruokaa, hotelli oli ottanut lapsivieraiden ruokailutarpeet erittäin hyvin huomioon. Lapsille oli oma ruokalista, josta ruokaa pystyi tilaamaan ympärivuorokauden ihan minne päin hotellia vaan. Myös leikkipaikan keittiön jääkaapissa löytyy jogurttia ja hedelmiä, joita voi tarjota pienemmille päivän aikana.

Myönnän, että aikaisemmin meillä oli hieman ennakkoluuloja Turkkia kohden. Mielikuva ehkä hieman epäsiististä paikasta, jossa ärsyttävät äänekkäät kauppiaat eivät antaa turisteille rauhaa kuitenkin muuttui täysin. Hotellialueella vallitsi tunnelma kuin monessa eurooppalaisessa hotellissa kun taas vieraanvaraisuus ja palvelun taso olivat varsin lähellä Aasian hotellien tasoa. Siisteys joka vallitsi joka paikassa yllätti eniten. Onkohan käynyt niin, että Euroopan perinteiset lomakohteet ovat jääneet makaamaan laakereilleen ja vuosi vuodelta menettävät hohtonsa, kun taas Turkki alkaa pikku hiljaa päästä vanhasta ”basaari” maineestaan ja huomaamatta kiilaa palvelu- ja tarjontatasollaan ohi. Kun tarkastelee suomalaisten matkajärjestäjien tarjontaa, Turkin matkat ovat yleensä edullisemmasta päästä. Toki Gloria Verde hotelli ei ole yksi niistä, mutta pienen vertailun jälkeen kuitenkin uskallan väittää, että Turkki tarjoaa parhaimpia hinta-laatusuhteita varsinkin pientä luksusta kaipaaville.  Joten kun seuraavan kerran suunnittelet perheen etelän lomaa, suosittelen harkitsemaan myös tätä vaihtoehtoa.

Totuuden nimessä kerron hieman myös meidän viimeisestä vuorokaudesta Turkista, josta ei jäänyt yhtä ruusuista kuvaa. Koska lentomme kotiin oli Alanyasta joka sijaitsee yli kahden tunnin ajomatkan päässä Belekista, vaihdoimme viimeisen hotelliyön Alanyassa sijaitsevaan hotelliin, jotta pystyimme matkustamaan sinne jo edellisenä päivänä ja säästäisimme poikaamme pitkältä matkustuspäivältä. Hotellin piti olla tasokas neljän tähden tasoinen paikka, johon myös monet suomalaiset matkustavat tunnetun matkatoimiston kautta. Hotellin nimeä en edes halua mainita koska yövyimme siellä vain yhden yön emmekä saaneet koko kuvaa hotellin toiminnasta ja palveluista. Totuus oli kuitenkin se, että se mitä näimme, oli erittäin kaukana meidän kokemuksista Belekin hotellista, ja valitettavasti paljon huonompaan suuntaan. Myös se muutama tunti mitä vietimme kaupungin keskustassa, ei jättänyt mitenkään positiivista kuvaa. Toki liikuimme pääkadun tuntumassa, joten kattavaa kuvaa kaupungista emme pystyneet muodostamaan. Uskon, että Alanya pystyy tarjoamaan paljon sinne matkustaville, me kuitenkin tällä kertaa koimme pienen pettymyksen joten Belek on minun vahva suositus.

Blogissa on ollut viime päivinä erittäin hiljaista ja syynä siihen on tietenkin kesäloma, jota vietämme tällä hetkellä perheen kesken Turkin Belekissa. Lomasta tulee pian oma postaus, mutta jottette unohda minua täysin, niin kaivoin arkistosta paistetun kukkakaalin reseptin. Tämä ei ole ehkä niiden kuumimpien kesäpäivien ruoka, mutta suosittelen kokeilla heti kun pahimmat helteet hellittävät. Varsinkin kun kotimaisen kukkakaalin sesonki on alkanut. 

Itse rakastan kukkakaalia kaikissa muodoissa. Minulle se kelpaa raakana, paistettuna, soseutettuna tai vaikkapa marinoituna. Jostain syystä se kuitenkin jakaa mielipiteitä ja muistankin kun opiskeluvaihdossa asuessani Ruotsissa kimppa asunnossa, yksi kämppiksenä ollut ystävä lähti aina ulos lenkille kun minä ja Kärähtäneet blogista tuttu Heidi keitimme tätä ihanaa vihannesta. Mieheni taas yleensä suostuu syömään kukkakaalia vain raakana, joten ilahduin kun tämä paistettu versio kelpasi hänellekin. Syynä on kuulemma kukkakaalin rapeus joka yleensä häviää valmistuksessa.

Paistettu kukkakaali

 500 g kukkakaalia

2,5 dl vehnäjauhoja

3 dl hapollista kivennäisvettä

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

öljyä paistamiseen

1 sitruuna tarjoiluun