kala

Isän isänpäivän menun alkupalat

keskiviikkona, marraskuuta 12, 2014
Kun kysyin mieheltäni onko hänellä toivomuksia isänpäivän ruoaksi, ensimmäinen vastaus oli, ettei mitään ihmeellistä. Mutta jostain syystä jo alkupalojen kohdalla mietin, että olisiko ravintolassa käynti parempi vaihtoehto. Alkupaloiksi toiveena oli pieni ”lajitelma”, ehkä jotain katkiksia, vähän lihaa.. Tässä vaiheessa pyysin siirtymään pääruokatoivomukseen. Kun kerran lajitelmaa pyydettiin, niin päätin pysyä klassisessa kala-liha-kasvis yhdistelmässä. Tällä kertaa alkupaloiksi nautimme – kookoskuorrutetut jättikatkaravut, naudanliha-carpaccio ja tomaatti-granaattiomenasalaatti. Pitkästä listasta huolimatta kokonaisuus oli aika helppo tehdä ja koska päätimme, että syömme alkupalat lounaaksi ja pääruoan illalla niin se oli just sopivan tasapainoinen sellaisenaan. Ja mikä tärkeintä, isä oli oikein tyytyväinen.

Naudanliha-carpaccio
naudan sisäfileettä (noin 100g/hlö)
hienonnettuja tuoreita yrttejä maun mukaan
suolaa ja mustapippuria
parmesan-juustoa
rukolaa
oliiviöljyä
sitruunanmehua halutessa
  • Pyörittele liha hienonnetuissa yrteissä, kääri tiukasti kelmuun ja laita pakastimeen noin 20-30 minuutiksi.
  • Ota liha pakastimesta ja leikkaa siitä mahdillisimman ohuita siivuja. Asettele ne tasaisesti lautasen päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita halutessa hieman rukolan lehtiä päälle. Ripottele ohuita parmesanlastuja päälle, ja pirskota oliiviöljyä ja sitruunanmehua.

Paistetut chili-kookos jättikatkaravut
10 raakaa jättikatkarapua
1,5 dl kookoshiutaleita
pieni ripaus chilihiutaleita
suolaa ja pippuria
0,75 dl maissijauhoja
1-2 valkuaista kevyesti vatkattuna
öljyä paistamiseen
  • Lämmitä öljy kuumaksi. Mausta kookoshiutaleet chilillä, suolalla ja pippurilla. Vatkaa kevyesti valkuaiset. Kastele katkaravut maissijauhoihin, sen jälkeen valkuaiseen ja kookoshiutaleisiin. Paista kypsiksi kuumassa öljyssä. 
Söimme näitä ihania rapuja soijapohjaisen kastikkeen kanssa. Luulen kuitenkin, että näille sopisi paremmin joku jopa majoneesipohjainen kastike, miksei vaikka aioli.  

Tomaatti-granaattiomenasalaatti
500g erilaisia tomaattilajikkeita pieniksi kuutioiksi leikattuna
½ punaista paprikaa pieninä kuutioina
½ pientä punasipulia pieninä kuutioina
1 valkosipulikynsi hienonnettuna
¼ tl maustepippuria
1tl valkoviinietiikkaa
1 rkl granaattiomenasiirappia (resepti löytyy tästä)
30 ml oliiviöljyä
suolaa
granaattiomenan puolikkaan siemenet
½ rkl oreganolehtiä
  • Sekoita kulhossa tomaatit, paprikaa ja sipulit. Sekoita toisessa astiassa valkosipuli, maustepippuri, etikka, siirappi, öljy ja ripaus suolaa. Sekoita kastike vihanneksiin.
  • Asettele salaatti lautaselle. Koristele granaattiomenan siemenillä ja oreganolehdillä. Pirskota hieman oliiviöljyä päälle.
Tämäkin resepti on Yotam Ottolenghin ihanasta Plenty More kirjasta. Eikä se vieläkään tuottanut pettymyksiä. 
inspiraatiot

Suklaafestivaalit ja isänpäivän Kotonatehty jälkiruoka

maanantaina, marraskuuta 10, 2014


Viimeviikonloppuna Helsingissä järjestettiin Suklaafestivaalit, joihin minäkin päätin osallistua. Tarkistin etukäteen ohjelman ja ilmoittauduin Fazerin leipomiseen liittyvään keskustelutilaisuuteen ja Petris Chocolate Roomin Petri Sirenin järjestämään suklaatastingiin.
Koska Wanha Sataman tila on aika pieni, näytteilleasettajia oli tällä kertaa mukana reilut kolmekymmentä. Perinteisten isompien suklaatalojen lisäksi edustettuna olivat pienet paikalliset suklaapuodit, luomu- ja raakasuklaan tuottajat, kahvi- ja viinivalmistajat ja keittiötarvikemyymälät. Pieni mutta mukavan kattava läpileikkaus valmiista suklaasta. Paikalla oli mahdollisuus maistella ihanaa suklaata eri muodoissa yhdistettynä viiniin ja kahviin. Ja tietenkin monet ständit panostivat esteettisyyteen, mikä mielestäni luonnollisesti kuuluukin aiheeseen.  Alussa innostuin ehkä vähän liikaakin maistelemaan kaikkea ja unohdin, että minua odotti vielä kymmenen suklaan tasting. Lopputuloksen voi varmasti arvata. En usko, että lähiaikoina innostun taas suklaasyömisestä, liikaa on liikaa. Mutta herkullista se oli!
 

Olin positiivisesti yllättynyt, että tuttujen nimien seassa festivaaleilla löytyi muutama uusi tuttavuus. Näistä erityisesti herätti mielenkiintoa Pralina Chocolaterie.  En todellakaan ole suklaan asiantuntija, enkä edes mikään suklaan suurkuluttaja, mutta rakastan hyviä makuja ja ehkä vähän erilaisuutta. Pralinan ständi ei ollut messujen kaunein ja hienoin mutta maistettuani ihania praliineita ja kuultuani tarinan yrityksen taustalla sen toiselta omistajalta kiinnostukseni heräsi. Kyseessä on erittäin tuore pariskunnan perustama helsinkiläinen yritys, joka valmistaa hienoja suklaatuotteita paikallisesti ranskalaisesta suklaasta. Omistajien tekemisessä näkyi rakkaus ja into yritystä ja alaa kohtaan mitä minä arvostan tosi paljon. Tuotteista mielenkiintoisin oli portugalialaisella manchego-juustolla ja viikunahillokkeella täytetty praliini. Ajatus tähän on kuulemma syntynyt siitä, että Portugalissa nautitaan suklaata samaan aikaan juustojen kanssa. Suositus oli, että praliinin pitää nauttia portviinin kanssa. Ensimmäisiä konvehteja maistelimme ihan vaan teen kanssa vaikka portviiniäkin löytyisi kaapista. Vaikka väitin, että olen saanut oman suklaakiintiön täyteen moneksi kuukaudeksi, en ihan ensimmäiseen konvehtiin lopettanut. Manchegon ja viikunan maut olivat selkeästi tunnistettavissa, ja näköjään varma suolaisen ja makean yhdistelmä toimii suklaankin kanssa.


Petri’sChocolate Roomin suklaatasting oli melkein täydellinen paketti näinkin kokemattomalle suklaan ystävälle. Petri Siren puhui aiheesta, jonka tuntee läpikotoisin, ja kaikesta näki, että suklaa on erittäin suuri osa miehen elämää ja valtava intohimo. Suklaamaailmaan tutustuttiin tarkistamalla hieman suklaan historiaa ja suklaapavun matkaa hienoiksi praliineiksi. Tarinaa tukivat maistelulautasen kolmetoista komponenttia, joiden joukossa löytyivät sekä mauton kaakaorasva, että herkulliset käsintehdyt luomukset. Kieltämättä tämä tunnin kestävä luento avasi hieman silmiäni, ja vaikka monia käsitellyistä asioista olen kuullut aikaisemminkin, luulen, että tästä lähtien edes silloin tällöin tutkin mitä suklaapaketissa lukee. On se vaan näin, että valitettavasti useimmiten suklaan hinta kertoo aika paljon paketin sisällöstä. Toisaalta, olen aina ollut sitä mieltä, että pitää nauttia siitä millä pystyt hemmottelemaan makuaistiasi eikä tuijottaa pakkaustekstejä.


Fazerin Suklaa leivonnassa- keskustelutilaisuus käsitteli asioita, jotka ovat lähempänä minun sydäntä ja arkista elämää. Suklaan ja erilaisten muiden Fazerin tuotteiden käyttö leivonnassa ja muutenkin ruoanlaitossa ovat jokapäiväisiä minun keittiössä, sen takia oli mukavaa kuulla yrityksen uudesta konseptista, joka antaa uusia ideoita kokeneille leipojille ja taas helpottaa aloittelevaa tai satunaista harrastelijaa. Kyseessä on Kotonatehty-konsepti, joka tällä hetkellä on ymmärtääkseni esitetty verkossa ja muutamassa pääkaupunkiseudun marketissa. Reseptien ja vinkkien avulla kuluttajaa tutustutaan Fazeriin tuotteisiin ja ohjataan käyttämään niitä monipuolisemmin. Yllätyin kun näin minulle täysin uusia vinkkejä vanhojen ja tuttujen tuotteiden käytöstä. Arvostan myös panostamista sesonkimaisuuteen.
 

Tilaisuudessa maistoin ensimmäistä kertaa paahdettua valkoista suklaata, ja vaikka en yleensä välitä valkosuklaasta, pidin tosi paljon sen karamellimausta. En aikaisemmin edes kuullut, että joku paahtaisi suklaata mutta viidessä minuutissa siitä saa monipuolista ja erilaista herkkua. Innostuin asiasta niin paljon, että päätin tehdä pienen muutoksen isänpäivän menuun. Vaihdoin jälkiruoan Fazerin Kotonatehty reseptin mukaan tehtyyn paahdettuunvalkosuklaa-pannacottaan. Yleensähän pannacotta on helpoimpia jälkiruokia, joita on jopa vaikeata pilata, ja tälläkin kertaa siitä tuli erinomainen. Paahdetun suklaan maku antoi kuitenkin jälkiruoalle ihanan karamellivivahteen. Voin rehellisesti suositella reseptiä, joka harvinaisesti maistui meidän perheessä jokaiselle, ja meidän pienempää oli jopa vähän vaikeata irrota lasista. Tällä kokemuksella tulen varmasti silloin tällöin tarkistamaan Kotonatehdyn vinkkejä.
Alkuperäinenpaahdettu valkosuklaa-pannacotta resepti.
 
 
 
 
kasvis

Sharon-vuohenjuustopiiraat

perjantaina, marraskuuta 07, 2014
Jostain syystä Suomessa sharon on monelle eksoottinen hedelmä eikä sille oikein keksitä hyvää käyttötarkoitusta. Minä olen syönyt näitä ihania hedelmiä lapsuudesta asti ja useimmiten ihan vaan sellaisenaan. Tai olen todennäköisesti syönyt hedelmän muita lajia kuten kaki tai persimoni. Sharon on kuitenkin minun mielestäni niistä paras koska se on makea vähän raaempanakin. Olen meidän perheessä ainoa sharon ystävä, jonka takia jatkankin niiden syömistä sellaisenaan vaikka niistä varmastikin tulisi hyvä lisä moneen ruokaa. Nyt kun mieheni oli matkoilla käytin tilaisuuden hyväksi. Tein pieniä sharon-vuohenjuustopiiraita. Ihan vain itselleni! Myönnän, tein niitä vain muutaman ja loput vähän perinteisemmällä feta-tomaatti-oliivi täytteellä, että muillekin maistuisivat. Hyviä nekin olivat.
 
Sharon versio oli mielestäni oikein onnistunut. Hedelmä oli kuitenkin niin makea, että aika voimakas vuohenjuusto jäi toiseksi. Voi olla, että sinihomejuusto toimisi tässä sen takia paremmin jos haluaa suolaisemman maun. Mutta taikina oli erinomainen. En tiedä miksi en viime aikoina tehnyt mitään maitorahkataikinasta. Se sopii erinomaisesti sekä suolaisille että makeille piiraille.
 
2 sharon hedelmää
150 g vuohenjuustoa
mustapippuria
hunajaa ja saksanpähkinöitä
 
Taikina
125 g huoneenlämpöistä voita
125 g maitorahkaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
  • Sekoita voi ja rahka. Yhdistä kaikki muut aineet ja lisää ne voi-rahkaan. Vaivaa taikinaa. Muotoile taikinasta pallo ja anna sen seisoa jääkaapissa noin tunnin.
  • Jaa taikina noin 9 palaan. Kauli palat noin 15 cm pyörylöiksi.
  • Laita taikinan päälle noin pari viipaletta vuohenjuustoa ja sharon viipaleita päälle. Lisää ripaus pippuria, Jos haluat voit lisätä päälle tilkan hunajaa ja mieluisia pähkinöitä.  
  • Paista piiraat 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

 

Instagram